39 vuotta

39 vuotta.

Silloin aikoinaan Korkeasaaressa tikkaria syödessäni, ei ehkä tullut ajateltua minne tuulet vie elämän merellä. Matkalla on tullut monta karikkoa vastaan, mutta kaikesta on selvitty. 39 vuoden ikä ei jännitä niin paljoa kuin se, että ensi vuonna ensimmäinen numero alkaakin kolmosen sijaan nelosella. Omalla tavalla minua jännittää tai mietityttää myös se, että olenko silloin liian vanha tiettyihin asioihin? Onko juna mennyt jo ohi vai vieläkö kaikki onkin vasta edessä? Ehkä asiaa täytyy ajatella niin, että ellet voi olla nuori, ole nuorekas. Kukaan ei varmaan toivo olevansa vanha tai tuntea oloa vanhaksi.

Olen myös miettinut, että milloin on liian vanha media-alalle? Tälle alalle valmistuu joka vuosi hyviä, ahkeria ja kunnianhimoisia tekijöitä, jotka ovat lisäksi moniosaajia. Kun itse valmistuin radiotyöhän Laajasalon opistosta, olin saanut käsityksen siitä miten tehdään lähetystä, käytetään ääntä ja editoidaan esimerkiksi haastatteluja. Nykyisin opetukseen saattaa kuulua sosiaalisen median taitoihin kuuluvia kursseja, videoeditointia ja paljon muita asioita, joista osan olen itse opetellut vasta radiotyössä vuosien aikana. Toki ammattitaito ja vuosien aikana kehittyneet kontaktit ovat niitä asioita, joita koulu ei voi tarjota, ne täytyy itse kokea ja tehdä. Kyllä sitä kuitenkin silloin tällöin tulee mietittyä, että korvaako joku nuorempi pian sinun työsi. Muistaako kukaan myöhemmin sitä panosta, jonka annoit omalla alallasi? Teetkö työtä, joka merkitsee? Työvuosien jälkeen toivon, että jossain on edes yksi pieni merkintä siitä, mitä sain aikaiseksi omassa työssäni.

Ikää voi myös peilata melko helposti parisuhteeseen. Oletko yhä se sama mies tai nainen, kuin silloin, kun tapasit kumppanisi ja ihastus/rakkaus syttyi? Itse uskon siihen, että samalla tavalla kuin työssäkin voi kehittyä, niin voit kehittyä myös parisuhteessa. Pitkässä parisuhteessa ehkä kuitenkin tärkeintä on, että molemmat kasvaa samaan suuntaan. Usein olen kuitenkin kuullut toiselle todettavan: "Et ole enää se mies/nainen jonka tunsin aikoinaan". Kuka meistä loppujen lopuksi monien vuosien jälkeen on? Pääasia tässä varmasti on se, että se piirre johon "lankesit" löytyy vielä vuosien jälkeenkin siitä ihmisestä. Vaikka muuten muuttuisitkin, niin tietyt asiat, periaatteet ja arvot pysyy.

Usein puhutaan myös iän tuomasta viisaudesta. Parikymppisenä nauroin tälle toteamukselle, nyt kolmekymppisenä nyökytän sille jo päätäni. Nuorempana tehdään valtavasti virheitä, tähän ikään mennessä ollaan ehkä jo opittu niistä. Vaikka elämä on rauhallisempaa, niin se on paljon nautinnollisempaa, fiksumpaa ja elämyksellisempää kuin kaksikymppisenä "elämä tänne nyt ja heti" -pojankolppina. Nuorempana halusin aina olla vähän vanhempi ja oli suunnaton kiire elämään. >>Kun täytän 18 vuotta niin sitten menen baariin, kun täytän 24 vuotta pääsen ihan minne vaan tai kun täytän 30 niin minulla on hyvä työpaikka, perhe, oma asunto, mökki, valtavasti kavareita, maata ja mammonaa.>> Eihän se ihan niin mene. Hassua!

Vaan palataksemme numeroon 39. Miltä se tuntuu? Hyvältä ja samalla jännittävältä. Eihän tämä eroa mitenkään muista kolmosella alkavista aikaisemmista vuosistani. Ehkä tässä on luopumisen tuskasta kyse. En haluaisi vuoden päästä vaihtaa nelosen puolelle, niin kuin en aikoinaan halunnut vaihtaa kakkosesta kolmoseen.

Unelmia tehdään nuorena ja vanhempana katsotaan miten ne ovat toteutuneet. Jos jotain olen oppinut niin sen, että vaikka saatan ottaa paljon esimerkkejä omista vanhemmistani niin elän kuitenkin täysin omaa elämää. Pienenä ajattelin, että haluan olla kuin vanhempani, saada lapset nuorena. Omat vanhempani olivat parikymppisiä minut saadessaan. Maailma oli silloin erilainen ja heidän elämässään se toimi. Kun itsellä alkoi kello näyttämään kahtakymppiä, tajusin, että siihen elämäntilanteeseen en ehdi hankkia perhettä ja hyvä niin. Olen ehtinyt toteuttaa muita unelmiani ja saavuttaa elämässäni myös paljon sellaisia asioita, mitä en olisi voinut nuorempana kuvitellakaan.

Vaan nyt sen tiedän. Elämä on vielä edessä ja vaikka en olisi enää kovin nuori niin voin olla ainakin nuorekas. Win Win!